olin viikonlopun poissa. kun tulin takaisin, oli täällä ihan eri maailma odottamassa. Selvä talvi. kymmenen senttiä lunta pihassa ja lumityöt odottaa. mukavaa ja helppoa, jos ei tarvitse elää sitä loskaräntäsadetuulimyrskyvihmoosammakkojataivaalta-vaihetta.

luin jutun kasvosokeudesta. oli sille joku hieno latinankielinenkin nimi keksitty, se nimi ei vaan jää päähän vaikka olen lukenut sen vaikka kuinka monta kertaa. mutta artikkelia lukiessa kellot kilahti! aivoissa on olemassa osa, joka ei tee muuta kuin tunnistaa kasvoja. miulla se taitaa olla vähän heikko.

tunnistaisitko professori Arajärveä baarissa? minä en. (ystävät paljasti)

joudun usein kysymään ystäviltä, kuka tuo oli??? usein joudun keskusteluun, jossa en tiedä kenen kanssa keskustelen. persoona on tuttu, mutta nimi, kasvot, yhteys... kaikki on poikki. helpotti jollain lailla tuo tieto. en olekaan vaan tyhmä tai ylpeä tai huono ihminen. Se voi olla RAKENNEVIKA! JEE!